Mies

Me olimme virheitä toisillemme.

Tajuamme molemmat sen

vasta kun kaikki on ohi.

Sinä olit minun virheeni, sillä minä annoin sinun tulla ja päästä sydämeeni, lähteä ja jättää se käytettynä ja täynnä sinun tuoksuasi. Ja minä tiedän sen kun juoksen viljapellon vartta ja vain metsä kuulee ja ymmärtää minun tuskani.

Minä olin sinun virheesi, sillä sinä annoit minun vietellä itsesi ja vastasit kutsuuni, ja lopulta päästit esiin sen himon jonka sinä tuomitset synniksi. Ja sinä tiedät sen kun haluat vain unohtaa minun huokaukseni, huuleni ja rintani ja nauruni joka oli kenties liian heleä.

Ja sinä menet ja olet muiden naisten kanssa, ajattelet että heidän kauneutensa peittoaa sen totuuden että kerran sinä halusit minua. Ja sinä peset kasvosi ja päätät olla vastaamatta minulle enää.

Menee kolme kuukautta ja minä olen kasvanut niin paljon, etten ole tunnistaa itseäni. Sinä olet hävinnyt. Minä en anna itseni enää kaivata sinua jatkuvasti, mutta juostessa kohdistan kipuni pohkeeseen ja juoksen kotiin vaikka sattuu. Ero kaikista ihmisistä auttaa, minulla on oma elämä ja työ, on kahvihetket ja lounaat, on konsertit ja tanssihetket ja pyörämatkat asemalle. On onni, onni on vielä.